- Varmaan paras kumisatulakuvani ikinä... Ei liity mihinkään, halusin jonkun avauskuvan tälle mutta en löytänyt tarpeeksi makromaista.
Pyrin siis siihen, että kaikki kuvat olisivat dokutaidekuvia: taiteellisia dokumenttikuvia. (Keksin termin itse.)
Yritän nyt selkiyttää itselleni, mitä kaikkea olen ehtinyt saada julkaisukuntoon, ja mitä olen ehkä vain aikonut täällä esitellä mutta joka ei välttämättä pääsekään nyt esille. Riimuja on, kaksi laukkua on, valjaita on ainakin kolmenlaisia, hevoset ovat saaneet omia riimujaan. Näinpä!
(Niin ja koska mie, en laita pelkkiä ihan uusia varusteita. Saadaan enemmän materiaalia, joka ei kuitenkaan ole välttämättä ennen blogissa ollut.)
-----
Otettasko ensin riimut. Ja niistä ihan ensiksi personal halterit eli hevosten omat riimut.
- Jungen (friisiläisori) riimu ei ole uusi, vaan joku aika sitten käsitelty. Niskahihna kavennettu ja liimattu solkeen kiinni; olen vata eilen ostanut sellaiset pihdit joilla saa tehtyä superpieniä solkia, joten tuo kuvan solki näyttää varmaan rujolta.
- Teknisesti huono kuva, mutta kertoo silti mielestäni tarpeeksi. Raivari (suomenhevosruuna) omaa myös paremman riimun nykyään. Riimussa ei ole solkia, se on mitoitettu hevosen pään mukaan. Materiaalina nahka ja rautalanka (pyöröpihdit on niin jees!).
- Ruumana (tilastotamma) sai myös rumaan päähänsä riimun. Vetelyydessään kyseinen ikivanha kustomi on miusta tavallaan hauska, ei siksi että tykkäisin surkeasta maalaus- ja massatyöstä vaan siksi, kun koni näyttää niin lihaksettomalta ja karkealta. Miksipä ei siis tekisi karkealle hevoselle karkeaa riimuakin sitten? Ja tuo naru ei ole Ruumanan oma, se on yksi niistä yleisistä naruista mitä olen tehnyt aiemmin.
- Töpön (sh-tinker -risteytys) soljellinen riimu ja naru. Yksi ensimmäisistä riimuista, joita olen tehnyt noin kapeaksi leikatusta nahasta. Lisäksi siinä on vielä turpiksessa vaaleansininen pehmuste (sekin ensimmäinen laatuaan). Kuva voi olla vähän tumma ja epäselkeä. (Ja hevosen nimi pitäisi muuttaa joskus.)
- Emmy (holsteintamma) omaa jo aikaa sitten käpälöidyn mokkanauhariimun. Naru ei ole taaskaan hevosen oma.
- Laitetaan kollaasi Shareerin (arabiori) riimusta...
- Yritinpä ottaa rakennekuvaa Ladystä (knabstup -tamma) ja samalla riimusta. Siis sellaista rakennekuvaa, joka olisi autenttinen eikä samanlainen mitä miljoona muuta keräilijää on jo ottanut. En tiedä onnistuinko...
- Mostarnen (camarquetamma) riimu, sekin kavennettu ja soljeton.
- Pizca (lipizzatamma) omaa myös tuollaisen punaruskeanahkaisen riimun - jonka laatu ei ole kovin kummoinen.
- Steppi (shireori) omaa riimun, joka on ensimmäinen ja viimeinen laatuaan. Tuo valkoinen naru ei sovi liimattaviin juttuihin (josta syystä en enää tee siitä turpiksien alaosia, joita muissa riimuissa näkyy).
- Vice Versan (falabellatamma) riimu on varmaan ainakin yksi pienimmistä riimuista, mitä olen tehnyt. Ponilla (joita falabellat mielestäni ovat) on ehkä parisenttinen pää... Ja riimun osat ovat millinlevyisiä.
- Yskälläkin (lipizzaruuna) on nykyään oma nahkariimu. Kuvasin sen tekoprosessin, jotta saan joskus kasattua tutorialin riimunteosta.
Teen personal haltereista yleensä soljettomia materiaalia säästääkseni, vaikka sellainen perus jenkkiriimu soljilla olisi parhaimman näköinen kyllä. Mutta ei niitä jaksa tehdä kaikille hevosille (tähän skaalaan). Nuo arabiriimut sitäpaitsi toimivat ihan yhtä hyvin.
-
Nyt sitten mennään suoraan asiaan, eli yleisiin riimuihin, joiden tekeminen on hankalampaa ja tulokset nautittavampia. Eli siis näitä perusriimuja, joita talleilla näkee. Olen tehnyt viisi kipaletta tälläisiä toistaiseksi, ja lisää tulee/on jo.
Ihan vanhimmat LB -jenkkiriimuni lahjoitin kaksoselle (tai siis sen Schleicheille), ehkä teen sille joskus tuollaisen kunnollisenkin...
Puhun noista isopäisemmille puoliverisille (lipizza, TWH, hannover, jne) sopivista riimuista yleisriimuina, koska kaikki sen naamaiset hevoset eivät ole puoliverisiä vaan myös suomenhevosia ja pieniä kylmäverisiä, ja koska ne sopivat periaatteessa kaikille.
- Kaikki riimuset kauniisti aseteltuina yhdessä. Vasemmalta alkaen: musta kylmäveristen riimu, musta yleisriimu, oranssinruskea yleisriimu (ja laadukkaampi), musta siropäisen puoliverisen riimu, punaruskea vastaava. Kaikki riimut ovat mukavan löysiä! Ja ketjut ovat mukana vain siksi koska olen ketjufani, hähä. Niiden kanssa narut roikkuvat luonnollisemmin ja riimutkaan eivät näytä liian kevyiltä, koska ketju lisää narun painoa.
Taipumukseni selittää oleelliset asiat kuvateksteissä on mielestäni hitusen ärsyttävä. Mutta joo. Materiaalina kaikissa on nahka, ketju ja metalliosat, joita teen pihtien avulla rautalangasta ja korupiikeistä. Jos tietäisin mistä saa oikeasti tosi pieniä papukaijalukkoja, ostaisin niitä noihin riimuihin - mutta kun en tiedä onko niitä edes tuota paljon pienempinä niin käytetään näitä sitten, kun pelkät koukut voivat olla joskus vähän hankalia. Ketjut olen ostanut korutarvikkeina tai saanut. Nahkaosat olen leikannut saaduista nahkapaloista (jonkun nahkatakin uusi elämä!) saksilla ja skalpellilla. Kasaamisen olen tehnyt liimalla ja pihdeillä. Mitoitukseen käytän omaa tekniikkaa, enkä jaksa kyttäillä remmien mittoja viivaimen kanssa kokoajan. Silmä ja sormet riittää!
Tosin on miula yksi pieni vihkonen minne laitan ylös, miten teen mitäkin varusteita.
Nämä riimut teen melkein pelkästään kuvaamista varten, joten ei ole niin väliä, miten hyvin soljet pysyvät kiinni. Ainahan nekin voi vaihtaa parempiin ja niitä voi väännellä.
Lisäksi, olen miettinyt yhtä asiaa... Miten on mahdollista, että hyvin paljon näkee tehdyn Schleicheille riimuja, jotka ovat todella pitkiä ja ahtaita (ja leveäremmisiä)? Oma logiikkani on, että tuon skaalan poskiremmi on suunnilleen sentin tai maksimissaan pari pitkä. Siinä pitää ottaa huomioon se, miten paljon muut remmit ja metalliosat pidentävät/lyhentävät mittoja. Itse sain parempia tuloksia aikaan siitä lähtien, kun päätin mieluummin tehdä vähän liian lyhyet kuin pitkät remmit - tuloksena nuo kaksi pienintä riimua, jotka sopivat hyvin arabeille ja muille pienen ja siron (ja joskus lyhyen) pään omaaville hevosille sekä poneille. Vähän kun suurensin mittoja, sain kasaan sellaisia riimuja, jotka sopivat käytännössä kaikille, joskin voivat olla aavistuksen isoja - mutta silti kelpoja, eli siis yleisriimuja. Lisäksi tein parrakkaita kylmäverimallejani ajatellen ison kylmäveririimun (draftiriimun), jonka saa säädettyä sopivaksi ilman, että turparemmien mitta loppuu kesken. Lisäksi tein jokaiseen riimuun ilman muuta pienet renkaat, joihin hyvä että edes sai mahdutettua nuo parin millin levyiset remminpäät.
Tuo ahtaus on tosin muissakin skaaloissa usein nähtyä, enkä ymmärrä sitä. Ei sen riimun tarvitse näyttää siltä ettei hevonen saisi suutaan auki, jos olisi elävä.
Mutta nyt lempiasiaani eli kuviin. Nehän kertovat enemmän kuin tuhat sanaa (vaikka pälpättää tykkäänkin, mutta kuka jaksaisi lukea...).
- Kylmäveririimu. (Sry, en löytänyt tästä kuvia tämän ihmeemmin, pitänee ottaa lisää.)
- Musta yleisriimu. (Turparemmin alaosa on aaaaivan liian lyhyt. Remminpäitäkin olen tainnut nyt lyhentää.)
- Oranssinruskea yleisriimu. (Kaikista onnistunein ja sopusuhtaisin, ja sen näkee koska olen kuvannut tätä kaikkein mieluiten!)
- Musta pienempi riimu. (Siinä on kaikki remmit - lukuunottamatta niska- ja turparemmejä - vähän turhan lyhyet, mutta menetelköön silti kun on toinen tuollaiseni...)
- Punaruskea pienempi riimu. (Tämä on näistä riimuista vanhin ja ehkä huonokuntoisimman näköinen, eikä ainakaan parane käytössä. Näin sen kuuluu ollakin.)
Pistin sinne todisteita siitä että riimujen soljet toimivat, wohaa...
-
Joo ja niin, julkaisen tänne nyt kuvan riimusta, jonka tein kaverille joululahjaksi viime jouluna, muistaakseni. Haha. Silloin se oli pienin tekemäni, ja tarkoitettu avaimenperäksi tai jotain.
-----
Nyt sitten valjaat. En ole mikään valjasasiantuntija, teen näitä sen mukaan miten itse haluan ja joskus yritän tuoda jotain realismia mukaan. Pääasia, että ne toimivat.
Olen puhunut joistain valjaista jo siinä pienoishevospostauksessa, jossa selitin, mistä siinä harrastuksessa on kyse.
Kaikkien valjaiden materiaalina on ollut pääsääntöisesti nahka, tekonahkanauha ja metalliosat. Tykkään siitä, jos valjaissa on paljon yksityiskohtia, remmejä ja vaihtelevuutta. Nykyään kun olen tehnyt useammat valjaat, voin yrittää pehmustaa niitä alapuolelta ja kokeilla eri ratkaisuja, joita en ole ennen tehnyt. Kokemus sitten paljastaa, onko idea toimiva vai tuhoontuomittu...
ja kaikkiin valjaisiin liittyy omat päävehkeet, nykyään yleensä suitset koska saan tehtyä kuolaimia kera ei-niin-hienon sinitarrakiinnityksen (koskahan saan hankittua Tacky Waxia tai jotain?).
-
Ensiksi näistä kolmesta vanhimmat ja tylsimmät eli juhtavaljaat, tarkoitettu roinan kantamiseen. Olen kavennellut joitain remmejä ja lisännyt nahkapaloja leventääkseni mm. rintaremmiä. Ja alkaa tuntua siltä, että voisin nuo sivuohjat ottaa pois lopullisesti, kun ovat liian pitkät ja vaan tiellä. Näkeehän sen, mihin kaikkialle nekin saa kiinnitettyä mitan vuoksi - luonnotonta. (Tosin en itse oikein tykkää sivuohjista yleisesti, oikeilla hevosilla käytettynä. Kyllä se hevonen itse tietää missä kohtaa turpaansa pitää liikkuessaan...)
- Been oma riimu on tuo punainen. Ruskea, niskaremmistään kavennettu on valjassettiin kuuluva kylmäveririimu.
- Ihan hiton pitkä ketju. Muistan, että (kai) juuri tuon tehtyäni olin tehnyt myös sellaisen riimun missä oli pään mittainen ketju, ja tajunnut sen loogisemmaksi kuin kaksi kertaa pään mittaisen ketjun. Järki? Ja siis, tuo riimusta lähtevä ketju johon papukaijalukko kiinnittyy, on se riimun ketju - toinen on "naru".
- Hahaa, nuo muovirasiassa olevat Hevoshullu -systeemit ovat joskus aikoinaan julistelehden takakannesta leikkelemiäni "minijulisteita". Julistelehdissä ja kalentereissahan on onneksi pikkuruiset kuvat sisältämistään kuvista, ja ne ovat käteviä leikata irti (nykyään veitsellä) ja laittaa talteen. Niitä voi myöhemmin sitten käyttää vaikka nukkekodin tai pienoistallin sisustukseen. (Pöllikää idea jos sitä ei ole jo tehty, suosittelen!) Olen leikellyt tuosta alkaen kaikkien kalenterieni pikkukuvat talteen.
-Tuo on se nahkalevennys. Ja kaularemmikin on kavennettu. Tällaisena nuo valjaat ovat edes hitusen helpommat pukea ja säilyttää.
-
Sitten vuorossa ovat rollkürvaljaat, joista ei ole paljoa selitettävää. Niissä keskeisessä asemassa ovat sivuohjat. Suitset saisi joskus uusia eri värisiksi, ja laittaa nämä sitten vaikka ratsastus- tai showsuitsiksi... Showsuitsiksi siksi, että saan kuvattua rakennekuvia, joissa hevonen on esitetty suitsittuna.
- Sitten pari kuvaa suitsista.
-
Näin lopuksi nakkaan tähän kuvia uusimmista ja ehkä parhaimmista valjaista mitä olen tehnyt. Näissä on reikäremmitkin - reiät tein vanhoilla teräväkärkisillä saksilla, jotka eivät ole paras mahdollinen laite rei'itykseen. Mutta parempaakaan ei ole - ei ole (olemassa) mitään pieniä reikäpihtejä. Lisäksi kasasin niihin mäkivyöt, ja saatan hienosäätää niitä vielä kunhan jaksan tämän helteen takia...
Valjassettiin kuuluvat suitset (plus naru) ovat tavallaan ainoat laatuaan miun tekeminä, koska niissä on leukaremmi ja poskiremmit samaa nahkapalaa. Kuvittelin sen olevan käytännöllistä ihmiselle, joka ei osaa tehdä otsaremmejä kunnolla. Arvatkaa tuliko siitä mitään helppoa, kun poskiremmit luistavat soljistaan ja kuolaimet pitää liimata sinitarralla konin naamaan kiinni - eivätkä pysy silti paikallaan?
Näistä valjaista olen kaavaillut jotain vetovaljaita kärrikäyttöön, ja samaten niissä on nykyään jo koukut kantojuhtahommia varten.
- Sivuohjia en ole tehnyt, koska en vaan osaa.
- Suitsissa tosiaan niskaremmistä jakautuu poski- ja leukaremmit.
- Kuvia tekovaiheista.
- Tuossa ne hirviösakset, jotka palvelevat erinomaisesti tätä harrastusta.
-
Sen enempää en jaksane LB -tackista kertoilla. Siirrytään traditional -skaalaan.
-----
Tästä ei ole paljoa kerrottavaa, mutta olen tehnyt repun ja olkalaukun.
Reppu on vaaleaa nahkaa ja sinne mahtuu tunkemaan korkeintaan sormen (ja meikä on pienikätinen ihminen). Materiaalin huono puoli on, että liika viruttaminen saa liimat pettämään. Olisi kai sitten kannattanut tehdä pitemmät olkahihnat siihen, muttah.
Kyllä sen sai Omarille puettua (sille sen ajattelin tehdäkin kun sopii värien puolesta tyypille), mutta sen takiahan meinasivat olkahihnojen remelit irrota. Yritin tuossa yks ilta sitten ommella niitä, ei onnistunut kun olen ihan osaamaton ompelija - eikä neulakaan mennyt läpi. Piru vieköön, ei se nyt niin paksua nahkaa ole! Samaisella neulalla kokeilin rei'itellä nahkaa ja se toimi aika hyvin, mutta jostain syystä ompelu ei toimi. Tai sitten en vaan oikeasti osaa. Joka tapauksessa päädyin sitten vaan liimaamaan remmit mahdollisimman tiukkaan ja päätin olla pukematta reppua Omarille. Kantakoot sitä käsin sitten.
- Koska repusta ei ole uusia kuvia (siinä ei ole hirveästi mitään kuvattavaa), laitan nämä ensimmäiset ottamani. Omarin kanssa ja ilman.
Seuraavana Asko ja hänen musta olkalaukkunsa, joka sai vaikutteita omasta olkalaukustani. Tämä on paljon kivempi kuin Omarin reppu. Tavaraa mahtuu enemmän ja taitaisi olla vähän kestävämpikin.
(Tästäkin pitäisi ottaa enemmän ja parempia kuvia.)
- Tuo vyö, joka on tehty samasta materiaalista kuin vaalea reppu, on vähän random. Pitäisi ilmeisesti välillä katsoa miten noiden muut kamppeet on sillä hetkellä kun alan kuvaamaan jotain laukkua.
- Miula on TODELLA epävakaat kädet.
- Kamala käteni on havainnollistamassa kokoa. Vissiin.
Reppujen lisäksi on tullut yritettyä tehdä vähän muutakin, kuten yksittäisiä remmejä harjoitellakseni ohuempien reikäremmien tekoa neulan avulla, ja saadakseni aikaan remminpidikkeitä jotka eivät olisi liian ahtaita tai väljiä.
-----
Lopuksi kaikkea muuta.
Olen joskus ensimmäisena amisvuotenani tehnyt koulutyönä huopahiiren skaalaan 1:1 (ja en siis ole tekstiilialaa opiskellut, se oli joku kurssi varsinaisen alan ohessa muistaakseni). En ole tätä koskaan julkaissut, mutta se on tummanruskea rokkitukkainen herrashiirulainen, joka omaa helmisilmät. Tyyppiä on yhtä vaikea kuvata kuin oikeita jyrsijöitä (näyttää joka kuvassa pelkältä villamytyltä vaikka pysyykin aloillaan, siksi).
-
Seuraavaksi rottakoni. Naaras on kesken edelleen, joten julkaisen vain uroksen. Black hooded mm on sen väri ja se on kai joku ison koiran kokoinen välimuotoörvelö hevosesta ja rotasta. En tiedä. Kunhan tein kun epäonnistuin hevosen muovaamisessa.
-
Ja nyt vielä pieni savirotta. Se on mm black/berkshire naaras. Häntää en ole maalannut koska se on murtunut, enkä halua irrottaa sitä (pysyy jostain syystä hyvin kiinni ja on silti liikkuvainen). Liimaamisesta ei muistaakseni tullut mitään.
- Tämän ilmettä on ihan hirveän hankala kuvata, koska silmät kiiltävät ja kamera ei osaa nähdä tummaa kohdetta.
-----
Siinä se, en jaksa kirjoittaa ja ladata kuvia helteellä tämän enempää. Ens kerrasta en tiedä taaskaan mitä kirjoittaisin. Ehkä jotain uusia vireityksiä mitä olen hevosmalleille tehnyt? Kaksi kustomia on kanssa valmistumassa, kunahn helle häviää sen verran ettei näpit hikoa ja häiritse maalausta.
- Mutta mainostan vielä vähän, tämä allaoleva kuva on yksi niistä pienistä akryylimaalauksista joita haluan myydä 10-20 euron hintaan. En siis tee tilaustöitä, vaan maalaan kuvia ja laitan myyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.