13. lokakuuta 2014

Tarvitseeko kissan kynsiä leikata?

Riippuu tilanteesta. Joskus tarvitsee, joskus ja yleensä ei. Kissaa se ei ainakaan normaalisti haittaile jos sen kynsiin ei juuri kosketa (ainakaan jos se saa muunmuassa ulkotarhailla/valjastella, omaa raapimapuun ja leikkii).

Näin meillä siis.

Silloin tällöin voi kyllä olla ihan hyvä napsaista joku millimetrinen pois etutassujen kynsien kärjestä, ihan vain siksi ettei hellyydenkipeä kissa kynsisi ihmistään reikäiseksi leipoessaan. Itse kyllä tykkään siitä miltä se kynsiminen tuntuu, mutta juuri siksi tajuan joskus leikata vähän pois Figaron kynsistä, etteivät ole ihan niin neulat. Kynteen kuitenkin jää selvä kärki, joka ei pysy leikatun näköisenä kovin kauaa. Ei se haittaa, vaikkei kynsiä leikkaisikaan, eikä sekään, jos niitä joskus leikkaa. Kunhan ei verikynteen asti mene.

Meillä kissojen kynsiä napsitaan kissan kynsisaksilla, joita taidettiin käyttää myös rotille aikanaan? En muista jälkimmäisistä, mutta kissojen kanssa olen käyttänyt sellaisia koukkukärkisiä saksia, jotka ilmeisesti on suunniteltu sellaisiksi, etteivät kynnet vahingossa halkea (auts!). Ne myös ovat varmasti turvallisemmat kuin pitkäkärkiset normisakset.

Takatassuista kynsiä ei ole mitään järkeä leikata, ne kuluvat enemmän ja ovat muutenkin pitemmät ja tylsemmät, eivätkä ole niin koukkumaiset. Ne on pakko olla, muuten kissa ei voi vaikka ponkaista itseään korkealle turvaan, jos se kokee että sitä esimerkiksi jahdataan. Näillä kynsillä on myös tarkoitus raapia saaliseläimeltä vatsa auki metsästystilanteessa (mikäli se on saaliin koon osalta edes mahdollista... Olen tosin huomioinut, että kyllä meidän kollit raapii leluhiiriäänkin takajaloilla).

Kissan kynsien poisto on jotain, mitä ei toivottavasti paljoa harrasteta. Vähän sama kuin jos ihmiseltä poistaisi peukalot. Tai pahempaa. 

Kaikkinensa kynnet vaan pitää olla, terävinä, myös vaikka niitä leikkaisi. Ihmisen ei tule hankkia kissaa kämppäänsä jos ei halua kynsittyjä huonekaluja tai jos pelkää niitä neuloja, millä kissat niin mielellään ihmisiään ronkkivat ja joskus silkkaa ihanuuttaan raapivat. (En tarkoita, että kissaihmisen tulisi haluta huonekalujensa tuhoa, se vaan on asia jolle ei voi mitään, ja siihen tottuu.)

Sitäpaitsi kissan voi myös opettaa antamaan pehmeää tassua, ilman ulostyönnettyjä kynsiä. Itse olen tätä yrittänyt opettaa - tuloksetta, näille omille ahneille possuillemme. 


Itse joskus puhdistelen kissojen kynsiä mullasta, sohvasta jääneistä kuiduista ja muusta moskasta (kun ei nuo torvet itse tajua) niin, että otan tassun toiseen käteen ja puristan kevyesti sormea, jotta kynsi tulee kokonaan näkyviin. Sitten nypin varovasti roskat pois ja varon kissanpuremia, pojat ei tykkää kun niiden kynsiä näplätään.

Tämä jäi nyt vähän nysäksi tämä teksti, mutta jaa. Idea pyöri paljon tehokkaampana aivoissani viikko sitten, kun en voinut sitä edes laittaa ylös.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.