Päätin sitten kerran kuvata tämmöisenkin, eli miten teen 1:9 (tai 1:12) kaulapantoja koirafiguureille. (Niitäkin kun on, vaikka hevoskeräilijä olenkin.) Kaulapannat ovat jotain mitä tykkään tehdä ihan liikaa.
Tutorialin lopussa on jotain pientä lisävinkkiä, jonka tarpeellisuuden päättäköön lukija itse.
Materiaalit ja työkalut:
- nahkaa (tarpeeksi ohutta ja mielellään mahd. nukatonta)
- rautalankaa ja/tai korunosia
- liimaa (itse käytän Casco Universal Craft -liimaa)
- useita pihtejä (kärki- katkaisu- ja pyöröpihtejä vähintään yhdet)
- esimerkiksi hammas- tai grillitikku liimaukseen
- tyhjä lyijytäytekynä, joka ei hajoa vaikka runttaisit sen kärkeä pöytää vasten (0,5 tai 0,7)
- hyvä alusta (kumimatto, silputtava vihko tai ylimääräinen nahkapala)
- mustekynä tai tussi
- se koira, jolle panta tulee tai jolle sitä ainakin sovitetaan
Tutorialin mallikoirana toimii Toy Majorin saksanpaimenkoira.
_________________________________________________________________
1. Työtaso. Tilaa pitää olla tarpeeksi. Ylimääräinen ryönä kannattaa heivata pois tieltä niin hyvin kuin mahdollista.
2. Otan haluamani nahkapalan, josta leikkaan pannan. Mittaa on oltava riittävästi, koska pannat ovat pitkiä aukinaisina ja liimausvara vaatii vielä lisäpituutta.
3. Otan tarvittavat työkalut käden ulottuville.
4. ...hyvät sakset ovat kullanarvoiset, koska tylsien kanssa homma loppuu tähän vaiheeseen.
5. Leikkaan nahkapalasta yhden sivun tasaiseksi, ellei se ole sitä jo valmiiksi.
6. Leikkaan haluamani levyisen ja -pituisen suikaleen. Tähän voi tietysti käyttää skalpelliakin, mutta itse olen huomannut että veitsen kanssa nahka joustaa liikaa, enkä edes omista mitään kunnollista alustaa leikkelyyn (jonka puutteessa käytän joskus esim. vanhaa vihkoa alustana).
Suikaleen kannattaa olla tässä vaiheessa liioitellun pitkä, koska osa remmistä menee liimattaessa kaksin kerroin soljen vuoksi.
7. Valamis suikale, jee. Leikki voi alkaa...
8. Mallailen remmiä jo nyt koiruudelle. Sen ei tarvitse olla valmiinakaan täsmämittainen, koska remmiin tulee joka tapauksessa solki.
9. Leikkaan vielä lisää suikaleita, että voin tehdä monta pantaa.
10. Krääsävarastoni. Jos tuolta ei löydy sopivaa solkea, se tehdään nyt.
(Anteeksi, soljesta ei ole edes tutoa. Mutta se on hyvin simppeli tehdä: otan palan rautalankaa ja laitan sen pään kärkipihteihin sillä tavalla, että langan pää menee reilusti "leukojen" ulkopuolelle toiselta puolelta. Sitten otan loppuosan ja käännän se tiukasti pihtien kärjen ympäri ja pidän huolen, etten revi sitä liian kovasti pihdeistä. Katkaisen ylimääräisen osan pois ja rutistelen solkea pihdeissä paremmaksi.)
11. Nyt kuitenkin löysin sopivan soljen krääsävarastosta. Keskikappale/piikki saisi olla pitempikin, mutta ei tuo haittaa.
12. Väännän soljen piikin ulos/ylöspäin. Tämä on itselleni helpointa ottamalla solki tukevasti isompiin kärkipihteihin ja vääntämällä piikki auki pienemmillä kärkkäreillä.
13. Seuraavaksi solki menee odottamaan jonnekin ja otan skalpellin. Aion siistiä remmien päitä. Leikkaan siis mahdolliset ylimääräisyydet pois ja muotoilen remminpään kolmiomaiseksi.
14. Taitellaan remmin päätä ja katsotaan, minkä verran sen täytyy olla kaksin kerroin pysyäkseen kasassa liimattuna. Itse taitan suunnilleen 1-2 cm matkalta.(Tämä on se syy, miksi suikale kannattaa leikata alkuun vähän liian pitkäksi! Myöhemminhän sitä voi joka tapauksessa lyhentää.)
15. Leikataan skalpellilla varovasti reikeli soljen piikille. Alustana ylimääräinen nahkarutale.
16. Tässä vaiheessa ei vielä ole myöhäistä ottaa tai tehdä sopiva rengas remminpidikkeeksi tai talutinta varten (tai molempia).
17. Rengasta voi litistää saumakohdasta hiukan, jotta se sopii paremmin pantaan (D -rengas).
18. Mallataan solkea ja rengasta paikoilleen ja tarkistetaan, että niiden leveys natsaa remmiin.
19. Laitetaan solki paikalleen: ensin pujotetaan piikki remmin nurjalta puolelta siihen reikeliin, joka tehtiin skalpellilla. Sitten nyhdetään liimattava osa soljen läpi pihdeillä (koska sormet eivät mahdu) nurjalle puolelle.
20. Soljen ollessa paikoillaan, väännetään solki 'kiinni' sormin tai pihdeillä. Solki on kiinni, sillä muuten se irtoaisi ja karkaisi.
21. Jos pannan remminpidike on nahkaa ja kiinteä, liimaan sen suunnilleen näin soljen taakse. Remminpidikesuikale on ohut, ja saadakseni sen oikealle tiukkuudelle saatan pujottaa pannan levyisen nahkapalan remmin ulkopuolta vasten ennen kuin kiepautan pidikesuikaleen paikan ympäri liimatakseni sen nurjalta puolelta. Sitten liimaan sen mahdollisimman äkkiä, koska tämä vaihe on HANKALA. Nahkapidikkeen voi hyvin korvata metallirenkaalla, jolla tavalla tässä tutoriaalissa tehdäänkin. Halusin kuitenkin laittaa tämän vaihtoehdon tähän, kerta olin kuvannutkin.
22. Jos edellisvaihetta ei ollut tai remminpidike on tutoriaalin mukaisesti metallirengas, on tämä vaihe ajankohtainen. Pujotan valmiin renkaan paikalleen pannan "häntäpäästä".
23. Rengas oikeassa kohdassa.
24. Ja ny liimoomaa. Eli liima, hammas/grillitikut ja niiden pätkät esiin. Liimauksen aikana säilytän liimaa korkissa.
25. Soljen paikallaanpysymisen takaamiseksi laitan liimaa reilusti ja vaikka ihan solkeen asti. Molemmat pinnat kannattaa käsitellä (liimatuubin ohjeen mukaan), mutta se ei ole suoranaisesti välttämätöntä.
26. Taitan liimausvaran paikalleen ja painelen/rutistelen remmiä. Tarvittaessa yli menneitä reunoja voi siistiä veitsellä tai saksilla. Nyt soljen piikin voi myös vääntää taas auki. Hetken päästä tarkistan, että metalliosat liikkuvat tarpeeksi.
27. Tässä vaiheessa teen remmiin reiät, jotta solki toimisi kuten sen kuuluu. Otetaan lyijytäytekynä, 0,5. Omani on näköjään Rotningin Tikky (tms.). Voin suositella tuota; kaikki kynäthän eivät kestä rei'ityksiä.
28. Ylimääräinen nahkapala alle ja eikun rei'ittämään häntäpäästä alkaen (pidän remmiä siis vasurilla solkipäästä ja rei'itän oikealla kädellä). Painan vaan terää remmiin ja se on siinä, nahasta lähtee pala pois. Kynän kärjen tulee mennä läpi - sen kuulee kyllä yleensä, kun nahka rutsahtaa.
29. Valmiiksi rei'itelty remmi, josta ne reiät eivät vaan näy kuvissani... Ja siis kyllä, panta on nyt valmis! Tarvittaessa sitä voi toki koristella ties miten jos haluaa, mutta itse en halua.
30. Puen pannan koiralle. (Tutoriaalipanta sai kärsiä valmistusmokia, kuten näkyy, mutta onneksi nuo viimeisimmät reiät eivät ehkä koskaan tule käyttöön - kunhan tein vaan.)
________________________________________________________________
Loppupölinät
Kaikkia luettelemiani pihtejä on hyvä olla vähintään yhdet, kuten mainitsin. Kärkipihtejä kannattaa kuitenkin hankkia/kerätä käsille useammat. Itse omistan neljät kärkkärit, kahdet isot ja kahdet pienet. Esimerkiksi noita pieniä renkaita ei saa lopulta nätisti paikalleen pelkästään kärkkäreillä ja pyöröpihdeillä (tai - pahimmillaan - kärkkäreillä ja saksilla), vaikka se mahdollista onkin. Se on vaan liian vaikeaa, ja pyöröpihtien muodon vuoksi renkaasta tulee vinkura.
Ohutkärkisiä pihtejä sopii käyttää lisäsormenpäinä remmejä liimatessa ja remmiä varsinaisesti "käytettäessä", jos esimerkiksi nahkainen pidike on liian ahdas ja pelkää itse tuhoavansa jotain pelkin sormin (ja kynsin, jos kynnet on).
(En tiedä oliko tämä tarpeellista kertoa, mutta kunhan kirjoitin. Mie nimittäin pentuna käytin pihteinä saksia, ja jälki oli sen mukaista... En tosin kuvittele kenenkään muun sortuvan samaan! Kärki- ja pyöröpihtien yhteistyöstä mainitsin siksi, koska on ollut tilanteita, kun muuta ei ole voinut käyttää.)
Jos pantaan haluaa vaikka niitä nimilaattoja, saa ne vaikka foliosta
tai muusta metallista/metallisen näköisestä leikkelemällä ja liimaamalla
(hevosmallipiireistä opittua).
- Normaalit ihmiset (eli ne jotka ovat valmiita tekemään ihmetekoja saavuttaakseen laadukkaamman lopputuloksen nahkatöissä) varmaan esim. vahaavat tai käyttävät muita aineita pitääkseen nahkapantojen remmit ehjinä ja pehmeinä, mutta itse käytän siihen - yllättäen? - tuota samaa liimaa jolla liimaan pannat kasaan. Laitan tiplan liimaa remmin "hännän" kärkeen ja levittelen. Se kuivahtaa siihen nopeasti eikä ole liian joustavaa, että sillä voi suojata remminpäitä. Liima myös pitää ne terävinä ja sopivan jämäköinä, mistä on hyötyä kynnettömille poropeukaloille tyyliin mie.
Toisekseen voi myös olla, että itse pidän kuluneesta tavarasta ja tykkään, kun nahkapanta näyttää eläneemmältä.
- Nahan ohennusta olen joskus yrittänyt, vaan en ole siinä onnistunut. Sain vain kuorittua typerän näköisiä könttejä nahasta ja täten suikale näytti ja tuntui epätasaiselta. Se nukkahan ei mitään hyödytä ohuissa remmeissä, mutta juuri siksi liimailenkin noita remmien päitä. (Pehmeä ja taipuisa nahka on ihanaa, mutta menee myös... mössöksi.)
- Pannan teossa käytettävällä rautalangalla on väliä, paljon. Itse olen huomannut, että liian ohut ei kestä mitään vaikka olisikin ohuuttaan realistisemman näköistä. Liian paksu taas ei mene läpi remmin rei'istä, jos ne tekee vain tuolla 0,5 kynällä (en ole kokeillut paksumpaa sen jälkeen, kun tapoin yhden vähemmän tunnearvokkaan 0,9 kynäni noin, ha ha). Leveisiin remmeihin se paksu lanka kyllä sopii paremmin kuin ohut, tietysti, ja se kestää käyttöäkin paremmin. Olen tuota reikäongelmaa hoitanut jättämällä soljen piikin mahdollisimman teräväksi ja "kuluttamalla" remmin reikiä.
____________________________________________________________
Toivottavasti tutoriaali oli luettava ja kuvat tarpeeksi selkeitä (tutojen kuvailu on ihan sairaan vaikeaa). Toki tykkään, jos tästä on jollekin jotain iloa sitten käytännössä, kun pantoja aikoo tehdä.
Tutorialin kuvat ovat vähän mitä ovat, syynä se kun työhuoneessa on huono valaistus. Jälkeenpäin eli tätä kirjoittaessa rupesi tuntumaan siltä, että jatkossa kuvaan kaikki tutorialit suoraan automaattisalamalla, koska se ei heittele liikaa kontrasteja eikä mikään näy huonosti surkean valon vuoksi. Patittaa pikkusen.
Mutta niin, toivotaan että joku pikkunäpertelijä saa tästä tutorialista jotain irti.
- Mahdollisia maistiaisia tulevasta! En ole vielä kuvannut noita kaulapantoja yksittäin...
