28. elokuuta 2015

Uusi pienoismallihevosfoorumi Suomeen

FMHC:n eli Suomen pienoismallihevoshörhöjen palsta muutti uuteen osoitteeseen. Se löytyy täältä: http://fmhf.foorumi.eu/index.php

Pyörin itse tuolla 'jotenkin yllättäen' nimimerkillä Afuze.


26. elokuuta 2015

Vielä maalaamaton savikissa

Tein tämän savikissan koulussa keväällä 2015, kun koulua vielä oli. Ihan hauskaa se saven mählääminen on, itse asiassa en tiedä mitään niin mukavaa muovattavaa edes. Lisäksi kun tämä (normi)savi täytyy polttaakin että se kestää kasassa ja koska tietääkseni sitä ei saa oikein pieninä erinä (ainakaan tuota savilaatua mistä tämän kissan tein) ja sen työstö on hyvin sottaista, en ole oikein innostunut metsästämään mitään kauppaa/nettisivua mistä sitä hankkisi. Savi täytyy myös pitää kosteana koko tekoprosessin ajan ja sen jälkeenkin, ettei se halkeile, enkä itse oikein innostu hirveän pitkistä (ja riskialttiista) tekovaiheista.

Kissan anatomia on vähän kökkö kyllä, pää on hirmu iso. Mutta hauskaa tuota oli tehdä kyllä. Savi meni kevyellä silittelyllä tasaiseksi ja muutenkin homma oli tosi vaivatonta! Ihan käsittämätön materiaali... Miksei kukaan tee tuollaista muovattavuutta askartelumassoihin? Niitä muovatessa hartiat ja hermot ovat kovassa käytössä nimittäin.
Sanon suoraan että tuo naama on myös aika kummallisen näköinen, ainakin joistain kulmista katsottuna. Tassuihin en jaksanut panostaa kun ne eivät edes näy kunnolla, ja tuon ainoan näkyvän paikka on melko vaikea viimeistellä sohimatta kissan kroppaan onkaloita. Karvat elukalle raapustelin vasta viime tingassa kun tajusin, että se voisi ehkä tarvita jotain pintatekstuuria (eli en alunperin suunnitellu mitenkään koko työtä). 

Mutta nyt kuvia. Kissa ei ole saamassa maalia päälleen pitkään aikaan, joten en viitsi sinne asti odotella postauksen tekemistä.







Sellanen kissa. samalla kertaahan tein tietysti yhden rotankin, mutta se menee tuonne toisen blogin (Villit & Kesyt) puolelle.

Pitäisi yrittää muovata useammin kissoja ja suoraan massasta nimenomaan. Eläviä malleja kun pyörii nurkissa oikeasti niin mahdollisuuksia saattaisi olla (edellyttäen ettei kissanpentu ole jossain kielletyssä paikassa kun muovailen), vieläpä hyvin erilaisina yksilöinä. Referenssiä on siis sekä isoon, pyöreään kollikissaan että pieneen puikulamaiseen pentuun (kohta teiniin).

Tuon enempää ei savikissasta ole kuvia, ei ole hirveän kuvauksellinen tekele.

17. elokuuta 2015

Hevosblogia kyhätään...

Olen tässä jonkun aikaa pistänyt kasaan sellaista vähän erilaista hevosblogia kaverin kanssa. Teemana on nimittäin hevosten oikeudet ja hevosalan epäkohdat, joista osa on niin arkisia ja tavallisia, ettei niitä osata kyseenalaistaa ja huomata.
Mitään vastaavaa tuolle teemalle täysin omistautunutta blogia ei suomen kielellä ole ennen ollut (ja olen etsinyt), mutta kohtapa on!

Blogi tulee sisältämään myös aiheita, joita Suomessa ei tunneta käytännössä ollenkaan.

Enempää infoa ei tippuile vielä toistaiseksi. Saa nähä millaseks tää sitte menee ajallaan!

10. elokuuta 2015

Vanhoja kustomeita: "Mulläs"

En vaan tiedä mistä revin noita nimiä aikoinaan (ja nykyäänkin), mutta suuri(n) osa on aika mielikuvituksettoman kuuloisia. Mulläs nyt toisaalta sinänsä sopii kantajalleen, koska koni itsessäänkin on melko tylsä ja simppeli.


Hiirakonkirjava risteytysori on hän.

Mulläs tuli aikoinaan sellaisessa pussissa, missä oli Schleichien kokoluokassa 'lauma hevosia' ja 'varsoja'... Halpiskamaa siis. Mutta kustomeiksi ne kelpasivat. Tuollaisia random lelukaakkeja kutsutaan yleisesti kiinakoneiksi tai (ilmeisesti itse keksimäni termin mukaan) tilastomalleiksi Suomen minimaalisissa hevosmallipiireissä.

Mitään kovin älykästähän ei Mulläksen kanssa koskaan tapahtunut, kunhan vaan silppusin, vähän massailin ja sitten maalasin. Vasenta etujalkaa on tosin siirretty kyynärnivelestä eteenpäin, ts. näyttää laukkaavammalta verrattuna siihen mitä se alunperin oli. Rautalangan kanssa pysyy paremmin sitten pystyssäkin, ja jalka on kestänyt paikallaan.

Nyt kun katsoo, niin tuo saattaisi hyvinkin olla hiirakonkirjava, vaikka siltä puuttuukin ties mitä olennaisuuksia. Pistetään kaikki silloisen pentuuteni piikkiin. Itse pidän kyllä tuosta kuvioinnista, siis suurista valkoisista merkeistä. Jotenkin valkopäät ja herasilmät eritoten vaan vetoaa meikäläiseen, ja mielellään nekin tummassa eläimessä näkisin.
Tuo turkin väri oli maalausajankohtana jostain syystä hetken suosikkini, ja käytin sitä niin paljon milloin mihinkin että yhtäkkiä kyllästyin. Onneksi? En edes tajunnut että se on hiirakko, koska hiirakko oli mielestäni 'harmaa' hevonen mustilla jouhilla, siimalla ja raajoilla, päällisin puolin. Jätin muistaakseni kokonaan määrittämättä, minkä värinen Mulläs on.

Roduksi oripojalle laitoin paint-friisiläinen -risteytyksen, mikä oikeastaan on ihan okei. Hiirakkouskaan ei haittane, jos se paintti on joku karjahevonen, kun niillä sellaisia värejä aika hyvin liikkuu.

Mulläs on alunalkaenkin ollut töpöhäntä, en tiedä miksi se originellimallikin sitten oli.

Suu on aukaistu saksilla, se oli mahdollista muovilaadun ansiosta.

_________________________________________________________________________

Laitetaan vanhoja kuvia ensiksi. Yritän aina tehdä niin, että ihan vanhimmat ovat ylimpinä. Tuo harmaa huivi on kyllä nostalginen, käytän sitä edelleen kuvaamiseen...









Sitten uudempia. 2013 ja sen jälkeen. Nämäkään kyllä mitään ammattilaisräpsyjä ole.








______________________________________________________________________


Siinä ne sen urpelon kuvat. Tuo heppa ei totisesti näytä maailman älykkäimmältä tyypiltä, johtuen pohjana käyttämästäni kököstä uhrista ja silloisesta ymmärtämättömyydestäni (koska en kustomoinut sen naamaa juurikaan).

Kirjoitin tämän muuten oikeasti todella väsyneenä, unettoman yön jälkeen... Muhha haa...





- Olin kesken kuvaamisen päättänyt pukea Mulläksellekin nuo rollausvaljaat ja -suitset, mutta ne suitsetpa päättivät lopultakin hajota. Uusia yhtä ohuita en enää uskalla tuosta nahasta tehdä, eikä miula sitä taida enää "onneksi" ollakaan... 
Kerkesin jo muokata nuo samaiset suitset eli ikäänkuin rakensin ne uudelleen eri nahasta. Remmejä kyllä on pakko pätkästä vielä... Saa nähdä opinko ikinä tekemään varusteita, joissa ei ole liian pitkiä remminpäitä.  

9. elokuuta 2015

Vanhoja kustomeita: Nuokku-Ukko

Joskus pentuna tein Schleichin hannoveritammasta, siitä kouluratsusta, suomenhevosruunan. Jätin sille vähän liikaa alkuperäisiä ominaisuuksia lisättyjen ohella. Nimi oli silloin pakkoannettava eli Nuokku-Ukko. Täysin spontaani idea, ja jopa ihan hauska.

- Oikeasti joku hyvin vanha kuva. Croppailtu tosin, mutta vanha silti.


Maalausjälki on huonoa, mutta yllättävän OK silti. Sävy on juuri oikea, vaikka pangaret tai nokikuviot - ellei molemmat - kelpaisivat toki myös. Ei voi mitään. Tekoajankohta paistaa armotta läpi.
En vaan edelleenkään tiedä, miten sain tuon ojennetun etujalan massailtua täysin suoraksi ja vielä kestämään kasassa niin hyvin, että siihen kehtasi kiinnittää rautalankatuen.

Näyttää siltä että karvoja on leikelty enemmän kuin suomenhevoselta pitäisi, eli ei partaa, ei pitkää jouhta, ei vuohiskarvoja... Jos olisin tehnyt tuon nykyään, Nuokkis saattaisi olla vähän jytkympi ja sitä rataa. Tosin koska teen korvat nykyään kokonaan uusiksi itse, ja yleensä ne sojottavat taakeepäin tai johonkin muualle kuin eteen, niin voi olla ettei hevosesta tulisi sellaista rempseää mielikuvaakaan kuin millainen se on.

Ja se oli aikanaan ehkä yksi omista suosikeistani, ja totta puhuen Nuokkis on edelleen aika kuvauksellinen heppu.

_________________________________________________________________________

Nyt sitten taas vanhempaa kuvasatoa vuosilta maksa ja pihvi. En jaksa nyt eritellä mitenkään ihmeellisesti näitä - paitsi että alkuun näytän pari aivan järkyttävää, vanhaa kuvaa.

- Tämä on tiedostonimen mukaan kai vanhin kuvani Nuokkiksesta. Nämä kolme ensimmäistä otin äidin vanhalla kameralla.


- Tässä mättää kaksi hyvin olennaista asiaa (ja itseasiassa kolmekin): tarkennus ja rajaus. Ja kolmantena se oikea valotus. Taisin kokea että kuvakulmat ovat mielenkiintoisia, olivat ne miten huonosti kuvattuja tahansa. En osannut zoomatakaan.


- Vieläkin huono rajaus. Ykisnkertaisesti vain hyvin tylsä peruskuva.


Tästä alaspäin vähän järkevämpiä, joskaan ei tarpeeksi laadukkaita, kuvia. Osa on hyvin käsiteltyjä, osa ei. Ts. nuo siniset ja seepia ovat oikeasti tuon värisiä, eivät jälkikäteen monokromatisoituja.















Sitten kuvia vuodelta 2013. Hirveetä miten aika lentää! Tekninen puoli taisi silloin olla jossain puolitiessä varmaan, kun laatu vaihteli ja muokkaus kohdistui osaan kuvista vahvemmin ja osaan ei melkein ollenkaan. 2013 tein myös noita arabityyppisiä riimuja ja kuvasin heppoja niiden kera, kun en muuta voinut. Kehitystä se on kai sekin.






- Tuo maali oli ja on kyllä ihanan mattaa. Schleichien normipintakin kiiltää kuin auton pelti verrattuna tuohon maalausjälkeen. Tosin mattamaali voi olla myös karheampaa eikä jousta niin hyvin kuin kiiltävä, mutta eipä sen tarvitsekaan kestää mitään heittelyjä pienoismallissa. Hyvin kyllä paistaa originaali alta tuossa kintereessä.



Loppuun sitten nämä tänä vuonna räpsityt mustataustaiset. Niin kauan kuin musta huopatausta on mahdollisimman epäterävä, se näyttää kivalta, mutta jos tarkennus on liian laaja (eli ei vain kohteessa), se latistaa kaiken. Plus että musta on hirmu voimakas väri ja vaikea käyttää taustana oikein, näköjään. Yksi juttu näissäkuvissa on sekin, että kuvasin ne pelkällä automaattisalamalla, koska olin... hieman laiska. Halusin vain päivittää näitä hevosten kuvia, mutta jatkossa yritän tajuta ettei siihen tule käyttää automaattisettingiä. Tulee tylsyyksiä vaan niin. Lisäksi salamavalo on yleensä valkoista jos sitä ei fiksaile millään (värillinen kalvo salaman edessä tms.), joten kuvista tulee kylmän ja keinotekoisen näköisiä (ha...). 












____________________________________________________________________

Alimmissa kuvissa Nuokkiksella on ne mustat suitset, jotka silvoin uuteen uskoon sen jälkeen, kun ns. rollkürvaljaat saivat settiin paremmin sopivat punaruskeat suitset. Eivät nuokaan mitään parhaimmistoa ole, mutta ihan OK skaalan ja sen näpertämisen vaikeuden tuntien. Vanhatkin kerta ovat.

Ja lisää heppapostauksia on tiedossa. Jopa niistä uusista kustomeista, uusia kuvia.