- Oikeasti joku hyvin vanha kuva. Croppailtu tosin, mutta vanha silti.
Maalausjälki on huonoa, mutta yllättävän OK silti. Sävy on juuri oikea, vaikka pangaret tai nokikuviot - ellei molemmat - kelpaisivat toki myös. Ei voi mitään. Tekoajankohta paistaa armotta läpi.
En vaan edelleenkään tiedä, miten sain tuon ojennetun etujalan massailtua täysin suoraksi ja vielä kestämään kasassa niin hyvin, että siihen kehtasi kiinnittää rautalankatuen.
Näyttää siltä että karvoja on leikelty enemmän kuin suomenhevoselta pitäisi, eli ei partaa, ei pitkää jouhta, ei vuohiskarvoja... Jos olisin tehnyt tuon nykyään, Nuokkis saattaisi olla vähän jytkympi ja sitä rataa. Tosin koska teen korvat nykyään kokonaan uusiksi itse, ja yleensä ne sojottavat taakeepäin tai johonkin muualle kuin eteen, niin voi olla ettei hevosesta tulisi sellaista rempseää mielikuvaakaan kuin millainen se on.
Ja se oli aikanaan ehkä yksi omista suosikeistani, ja totta puhuen Nuokkis on edelleen aika kuvauksellinen heppu.
_________________________________________________________________________
Nyt sitten taas vanhempaa kuvasatoa vuosilta maksa ja pihvi. En jaksa nyt eritellä mitenkään ihmeellisesti näitä - paitsi että alkuun näytän pari aivan järkyttävää, vanhaa kuvaa.
- Tämä on tiedostonimen mukaan kai vanhin kuvani Nuokkiksesta. Nämä kolme ensimmäistä otin äidin vanhalla kameralla.
- Tässä mättää kaksi hyvin olennaista asiaa (ja itseasiassa kolmekin): tarkennus ja rajaus. Ja kolmantena se oikea valotus. Taisin kokea että kuvakulmat ovat mielenkiintoisia, olivat ne miten huonosti kuvattuja tahansa. En osannut zoomatakaan.
- Vieläkin huono rajaus. Ykisnkertaisesti vain hyvin tylsä peruskuva.
Tästä alaspäin vähän järkevämpiä, joskaan ei tarpeeksi laadukkaita, kuvia. Osa on hyvin käsiteltyjä, osa ei. Ts. nuo siniset ja seepia ovat oikeasti tuon värisiä, eivät jälkikäteen monokromatisoituja.
Sitten kuvia vuodelta 2013. Hirveetä miten aika lentää! Tekninen puoli taisi silloin olla jossain puolitiessä varmaan, kun laatu vaihteli ja muokkaus kohdistui osaan kuvista vahvemmin ja osaan ei melkein ollenkaan. 2013 tein myös noita arabityyppisiä riimuja ja kuvasin heppoja niiden kera, kun en muuta voinut. Kehitystä se on kai sekin.
- Tuo maali oli ja on kyllä ihanan mattaa. Schleichien normipintakin kiiltää kuin auton pelti verrattuna tuohon maalausjälkeen. Tosin mattamaali voi olla myös karheampaa eikä jousta niin hyvin kuin kiiltävä, mutta eipä sen tarvitsekaan kestää mitään heittelyjä pienoismallissa. Hyvin kyllä paistaa originaali alta tuossa kintereessä.
Loppuun sitten nämä tänä vuonna räpsityt mustataustaiset. Niin kauan kuin musta huopatausta on mahdollisimman epäterävä, se näyttää kivalta, mutta jos tarkennus on liian laaja (eli ei vain kohteessa), se latistaa kaiken. Plus että musta on hirmu voimakas väri ja vaikea käyttää taustana oikein, näköjään. Yksi juttu näissäkuvissa on sekin, että kuvasin ne pelkällä automaattisalamalla, koska olin... hieman laiska. Halusin vain päivittää näitä hevosten kuvia, mutta jatkossa yritän tajuta ettei siihen tule käyttää automaattisettingiä. Tulee tylsyyksiä vaan niin. Lisäksi salamavalo on yleensä valkoista jos sitä ei fiksaile millään (värillinen kalvo salaman edessä tms.), joten kuvista tulee kylmän ja keinotekoisen näköisiä (ha...).
____________________________________________________________________
Alimmissa kuvissa Nuokkiksella on ne mustat suitset, jotka silvoin uuteen uskoon sen jälkeen, kun ns. rollkürvaljaat saivat settiin paremmin sopivat punaruskeat suitset. Eivät nuokaan mitään parhaimmistoa ole, mutta ihan OK skaalan ja sen näpertämisen vaikeuden tuntien. Vanhatkin kerta ovat.
Ja lisää heppapostauksia on tiedossa. Jopa niistä uusista kustomeista, uusia kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.