Tuhruvalokuvan julkaisukelpoisuuskäsittely - tutorial

Ihan tätä blogia ja omaa päänvaivaani ajatellen ikuistin erään suttuni välivaiheet... Tai siis, välivaiheet sen suhteen, miten kävi kun sen olin skannaamisen sijaan kuvannut ja sen kuvan nettikelpoiseksi muokannut.

Eli, mikäänhän ei stä tunkemasta sitä kuvattua viivapiirrosta nettiin sellaisenaan. Matkassa on vain se ongelma, että valokuvassa musta usein näyttää tarpeeksi mustalta, mutta valkoinen ja muut sävyt sekoittuvat harmaaksi ja/tai joksikin riemastuttavaksi, yksitoikkoiseksi sekasotkuksi. Miten tästä latteudesta voi päästä eroon?

Juttu on hyvin yksinkertainen.

Alkuperäinen (johon olen vain iskenyt copyt tuonne jonnekin koska periaatteeni). Avaan tämän nyt Paint shop Pro 7 -kuvankäsittelyohjelmaan. 

Croppaan eli rajaan kuvan. Tarvittaessa siivoan kloonaustyökalulla ylimääräisiä juttuja pois kuvan ympäriltä. 

Lisään kuvaan valoisuutta Highlight/Midtone/Shadow -työkalulla. Tällä voi säätää valojen ja varjojen ynnä jonkin keskisävyn voimakkuutta toisistaan riippumatta. Valotan samalla asetuksella yleensä tuplasti.

Valotusvaihe 1.

Valotusvaihe 2. Idea on yksinkertaisesti saada kuva mahdollisimman kirkkaaksi ja skannatun näköiseksi, mitä laatuun tulee.

Koska valojen ja kontrastin säätö voimistaa värejä, tuppaan yleensä vähentämään niitä Hue/Saturation/Lightness -työkalulla. käpälöitävä osuus on saturaatio, eikä värien vähennystä tarvita kuin hiukan että se toimii. Täysin mustavalkoiseksi kuvaa ei tarvitse tehdä.

Lopuksi nakkaan kuvaan signeeraukseni, jossa on myös copyrightmerkki. Teen kaikki copymerkkini nykyisin itse, piirtämällä pienen kuvan josta sitten teen erillisen brushin.

Semmoone siitä dul. Se on arabiori, vissiin olevinaan kimo. Ja tietysti koska minä, se on sellainen kauhea jenkkiarabi, joka on asiana yhtä luonnollinen kuin ihminen, joka ei halua tietää miten eläinperäiset elintarvikkeet valmistetaan (ja siis syö niitä silti). Toisin sanoen; jenkkiarabi, keinotekoinen näyttelyelukka jonka naama on ajeltu, öljytty, silmäripset poistettu, turkki klipattu ja kiillotettu, kaiken kukkuraksi kyseinen eläin voi olla peräisin suvusta jonka edustajat eivät edes kestä käyttöä (ratsastamista), koska niiden rakenne on siihen totaalisen epäkelpo.

Kalusto oli niinkin ammattimainen kuin kiiltävä A4 -paperi (leikattu itse puolet isommasta paprusta) ja varmaan 0.5 Micron -tussi. Suomeksi ilmaistuna järjestely oli kaukana ammattimaisesta. Taidan viestiä tällä ettei ihmisen tarvitse ostaa mitään kallista taidetarvikeliikettä tyhjäksi tehdäkseen ihan toimivia kuvia. (En kehu itseäni, en. Yhtään. Tuntuu typerältä se.)

Kun katsoo tarkkaan, näkee, että tämä ja ylempi kuva ovat eri tiedostoja. En tiä mikä minua vaivaa mutta tutorialvaihekuvat ja valmiit kuvat eivät ole samaa läjää minulle, vaiheet ovat vain vaiheita ja liikkuvat siten eri nimilläkin.

Lisäksi tein tästä koneella värillisen version. Rupesin miettimään asioita ja totesin, että tässähän näitä kuvia on vaikka kuinka... Eli miksi en värittäisi joskus heppoja, kun niitä rottakuvia on jo muutenkin kauhea läjä? Tämän arabin väritin hiirellä, kun kädet tuntuivat vääriltä piirtispiirtelyä ajatellen. Tuskaista, mutta toimii jos ei hiirtä vierasta.

Varjostamaton välivaihe, flatcolor.

Varjostettu tai oikeastaan sävytetty; onhan tuossa valotkin.

Minun pitää tehdä jotain tälle blogille... Tarkoitan siis sitä, että tarvitsen aiheita, jotka eivät suoraan liity pelkästään pienoismalleihin. Ne vaan ovat elämässäni olleet pinnalla viimeaikoina. (Näin kerran unta, että ostin kasan Breyereitä. Voi ei. En minä sentään niin rikas ja onnekas ole.)